Tietoa mainostajalle ›

March 21, 2017

HETKIÄ JOTKA JÄTTÄVÄT JÄLJEN

"Hetkiä jotka jättävät jäljen" on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen Blogimedian ja Moccamasterin kanssa.

Mielestäni juhlien melkeinpä paras hetki on se, kun vieraat ovat jo nousseet pöydästä ja jäljellä on enää muruset ja juomista jääneet rinkulat koristavat pöydän pintaa. Tuo hetki kertoo omaa kieltänsä siitä, että pöydän äärellä on takuulla viihdytty. Kupit on kumottu ja lautaset kaluttu tyhjiksi. Mitä sotkuisempi pöytä, sitä todennäköisemmin sen paremmat pidot.

Kuluneella viikolla ei tässä taloudessa pöydän äärellä kummemmin kilistelty eikä vieraita kestitty, mutta kahvia kumottiin kurkkuun senkin edestä ihan kahdestaankin. Muistan, että meillä oli lapsuudenkodissa jo hyvin vahvat perinteet kahvin suhteen. Kahvit keitettiin aina kahvinkeittimellä tarkasti mitaten. Kahvi ei saanut koskaan olla kitkerää ja makua säädeltiin paahtoasteella, ei kahvipurujen määrää lisäämällä. Tosin eipä noilla paahtoasteillakaan juuri kikkailtu. Perus Juhlamokka taisi olla se, mitä useimmiten kaapista löytyi. Jos se vain oli ollut sopivasti tarjouksessa.

Kuulun siihen koulukuntaan, joka edelleen keittelee uskollisesti kahvit valmiiksi jauhetuista pavuista. Moccamaster on kulkenut matkassani jo toistakymmentä vuotta ja hyvin porskuttaa edelleen. Enpä edes tiedä saisiko tuota millään normaalikäytöllä rikki. Ainut joka on vaihtunut muutaman otteeseen, on lasinen pannu. Siihen ei sentään 10 vuoden takuu yllä. Parhaan vinkin kahvin keittoon Moccamasterilla sain ystävältäni, joka neuvoi laittamaan aina yhden mitan vähemmän kahvia kuin vettä. Lisäksi kahvia tulee keittää vain sen verran, kun on tarkoitus juuri sillä hetkellä juoda. Pahin virhe on yrittää keitellä vähän tujumpaa sumppia perus puruista puruja lisäämällä. Tällainen kitkerä liemi jää ainakin minulta juomatta vaikken mikään kahvihifistelijä olekaan.

Myönnän juovani kahvia ehkä enemmän kuin olisi tarpeen. Tämä valkeni minulle itse asiassa vähän vahingossa pidettyäni viikon verran kahvipäiväkirjaa, johon kirjasin juodut kupit ja tilanteet, joissa kahvia join. Koska viikko kului lähinnä kotona, tuli kupposet juotua poikkeuksetta ruokapöydän äärellä. Päivän paras kahvikupillinen nautitaan kuitenkin aina vuoteessa. Siinä hetkessä, kun havahtuu siihen, että toinen hiippailee alakertaan, on jotain, josta tietää olevansa todellakin kotona. Alakerrasta kuuluva kahvinkeittimen pulina, kuppien kilinä ja askeleet, jotka nousevat portaita tuoden tullessaan huumaavan tuoksun vastakeitettyä kahvia sekä maailman rakkaimmat, vielä niin unenpöpperöiset kasvot, jotka kysyvät: oletko jo hereillä?
SHARE:

March 20, 2017

ONNI ON TÄSSÄ

Vuoden kolme ensimmäistä kuukautta ovat sulautuneet mielessä yhdeksi pitkäksi loputtomaksi kuukaudeksi. Lukuisat unettomat yöt, pakkaspäivien kylmä valo ja sateen ropina vasten ikkunoita. Huikaiseva, silmiä sokaiseva auringonpaiste, uunista kantautuva herkullinen tuoksu ja pannukaupalla kahvia niin rakkaassa seurassa. Paljon iloa ja onnea, joka on meinannut välillä hautautua kaiken kiireen ja ajoittain ohimoita kiristävän väsymyksen keskelle.

Vielä eilen pohjoinen pallonpuolisko oli poispäin kääntyneenä auringosta. Yksi ihan tavallinen maanantai antoi kuitenkin niin vahvan lupauksen tulevasta keväästä, että posket ja käsivarret saivat välittömästi pisamia ihan pelkästä ajatuksesta. Kevät tulee. Olen valmis!
SHARE:

March 14, 2017

KUINKA VALITA SE TÄYDELLINEN VALKOINEN


"Kuinka valita se täydellinen valkoinen on toteutettu yhteistyössä Suomen Blogimedian ja Tikkurilan kanssa."

Valkoisen sanotaan olevan varma valinta. Mutta jostain syystä itse valitseminen ei kuitenkaan ole niin simppeliä kuin luulisi. Valkoinen väri on melko armoton. Siitä näkyy hyvin herkästi lika ja mikäli seinien tasoitustyöt on tehty huolimattomasta, paljastaa valkoinen maalikerros tämän välittömästi. Usein valkoinen mielletään myös aika mitäänsanomattomaksi ja kylmäksi sisäseinien sävyksi. Toisaalta valkoisella saa korostettua upeasti tilan arkkitehtuuria ja muotoja valon ja varjon avulla.

Sisäseinien yleisimmäksi värisävyksi mielletään useimmiten niin sanottu "maalarinvalkoinen" (Tikkurila Höyry G497). Nimen juuret juontavat vielä siitä ajasta, kun maalareilla oli usein itse sekoitetut valkoisen sävyt ja maali sävytettiin edullisilla väripigmenteillä kuten okralla ja nokimustalla. Maalarinvalkoinen syntyi tarpeesta luoda helpommin lähestyttävä maalisävy kirkkaan valkoisen tilalle. Harmaaseen taittava maalarinvalkoinen on myös peittävämpi kuin puhtaan valkoiset sävyt. Lisäksi siinä näkyy lika, kuten sormenjäljet huonommin. Miinuspuolena maalarinharmaassa on se, että yleensä huoneiston erilaiset listat on maalattu teollisesti lämpimän valkoisella sävyllä. Yhdessä nämä kaksi saattavat muodostaa aika epämiellyttävän väriparin. 

Jos täydellisen harmaan seinävärin valinta aiheuttaa monille harmaita hiuksia ja on yksi googletetuimmista seinänvärihakusanoista, koskee sama ongelma myös täydellisen valkoisen seinävärin valintaa. Viime aikoina suosittu valkoisen värisävy on ollut Tikkurilan Paperi (F497), joka näkyy olevan myös monen sisustus- ja rakennusbloggaajan valinta. Paperi on valkoisempi kuin harmahtavan sävyinen maalarinvalkoinen. Valkoisen sävyä tärkeämpää on kuitenkin ottaa huomioon tilan valaistus. Jos valo on lämmin, on suositeltavampaa valita lämpimämpi valkoisen sävy. Neutraalissa valossa kylmempi valkoinen toimii taasen huomattavasti paremmin. Valkoisen tulee myös toimia tilassa olevien kiintokalusteiden sekä ovien ja listojen sävyyn.

Tikkurila on kehittänyt täydellisen, juuri teollisesti maalattujen vakiolistojen ja ovien sävyyn kauniisti sointuvan lämpimän valkoisen. Tikkurilan Valkoinen sopii kauniisti skandinaavisen ajattomaan sisustustyyliin ja on todella helppo yhdistää luonnonmateriaaleihin ja erilaisiin puunsävyihin. Plussana super kätevä pakkaus. Kolmen litran maalipussi on helppo avata ja sulkea. Lisäksi maalia menee pussista hukkaan erittäin vähän. Käytön jälkeen pussin voi pyöräyttää rullalle ja lajitella poltettavaan jätteeseen. Muutaman kuormallisen maalipurkkeja raksalta roudanneena tämä on todella iso plussa ja alentaa ainakin omaa kynnystä tarttua toimeen. Maalaaminen on todella helppo ja edullinen tapa muuttaa tilan tunnelmaa. Erityisesti silloin, kun se on vielä tehty erityisen helpoksi ja vaivattomaksi myös toteuttaa.
SHARE:

March 13, 2017

EI MIKÄ TAHANSA NAKKIKAKKU

Nyt ehkä mennään niille rajoille, että joka toinen lukija pudistelee päätään, mutta menköön. Meillä on ollut tapana juhlistaa joka vuosi koiraherrojemme syntymäpäiviä voileipäkakulla. Otto-onnellinen on saanut nauttia joka vuotuisesta traditiosta jo kuuden vuoden ajan. Nuorempi koiranpoikanen vielä odottelee ensimmäisiä omia kemujaan.

Kakku ei koskaan ole ollut mikä tahansa nakkikakku. Vakiintuneeksi ja kaikkien suosikiksi on muutaman kokeilun kautta noussut lohitäytteinen voileipäkakku. Tästä siipaistaan ensimmäiset palat koirien kulhoon ja sen jälkeen muu juhlaväki siirtyy pöydän ääreen nauttimaan loppukakusta.


Lohivoileipäkakku 10 hengelle

Pohja:
6 isoa vehnäpaahtoleipäviipaletta
6 isoa ruispaahtoleipäviipaletta

Täyte:
200 g lämminsavulohta (n. 300 g perkaamatonta)
1 rkl sitruunamehua
1 nippua tilliä
200 g ranskankermaa
200 g ruohosipulituorejuustoa
1/4 tl musta- tai valkopippuria


Kostutus:
1/4 dl sitruunamehua
1 dl vettä

Koristelu:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 kurkkua
1 nippu herneenversoja


1. Poista lämminsavulohesta nahka ja ruodot. Leikkaa lohi pieniksi paloiksi. Purista sitruunamehu. Hienonna tilli. Leikkaa paahtoleivistä ohuelti reunat pois.

2. Sekoita keskenään ranskankerma ja tuorejuusto. Vatkaa kuohkeaksi. Sekoita joukkoon sitruunamehu, tillisilppu ja pippurit.

3. Laita vadille tiiviisti vierekkäin ruispaahtoleipää. Kostuta sitruunavedellä. Levitä päälle 1/3 täytettä. Lado päälle vehnäpaahtoleipäviipaleet ja kostuta. Laita väliin jälleen täytettä. Lado täytteen päälle toiset ruispaahtoleivät, kostuta ja toimi täytteen kanssa kuten edellä on kuvattu. Laita voileipäkakun kanneksi vielä vehnäpaahtoleivät ja kostuta.

4. Peitä voileipäkakku kelmulla. Laita päälle kevyt paino ja nosta jääkaappiin tekeytymään seuraavaan päivään.

5. Levitä pinnalle ranskankermalla ohennettua tuorejuustoa. Koristele.
SHARE:

March 8, 2017

VAPAASTI AAMUSTA ILTAAN


"Vapaasti aamusta iltaan" on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen Blogimedian ja Iittalan kanssa.

"Kuuma kesäpäivä laiturilla. 
Ruutuvihko, 
johon suttasimme 
suuria suunnitelmia. 
Unelma, 
jonka piirsimme 
tämän pöydän ympärille".

Useimmat talonrakentajat aloittanevat suunnittelun listaamalla ne toiveet, jotka omasta kodista haluaisivat löytyvän. Tämän listan kanssa mennään sitten talotoimittajan ja arkkitehdin puheille ja ryhdytään tutkimaan valmiita pohjia tai luonnostelemaan unelmakotia. Meidän koti syntyi kirjaimellisesti ruokapöydän ympärille, josta se laajeni sentti sentiltä suuntaansa, niin että lopputuloksena oli talo, joka tuntuu juuri meille tehdyltä ihan joka nurkkaa myöten.

Ruokapöytä sijaitsee keskellä taloa. Se näkyy heti ovesta sisään astuessa ja sen ääreen kerääntyneet ihmiset voi hahmottaa pimeällä selkeästi ulkoa käsin lattiaan asti ulottuvista ikkunoista. Verhoja meillä ei ole. Jos joku haluaa sisään kurkata, kurkatkoon ihan vapaasti. Todennäköisesti hän näkee pöydän ääresssä kaksi vaaleaa päätä toisiina kumartuneina tai muuten vain sekalaisen sakin kahvipöydän ääreen kokoontuneita. Ruokapöydän äärellä vietämme vuoteen jälkeen toiseksi eniten aikaa kotona ollessamme. Ruoka ja syöminen näyttelevät isoa roolia kotonamme. Yksi päivän intensiivisimmistä keskusteluista käydäänkin aiheen "mitä tänään syötäisiin" ympärillä. Ja tämä keskustelu käydään monta kertaa saman päivän aikana.

Jokunen aika sitten sain lukijalta toiveen kirjoittaa astioistamme. Olen kerännyt Iittalan Teemaa ylioppilaaksi valmistumisesta lähtien. Tuosta on kulunut jo toistakymmentä vuotta, joten astioita on kertynyt kaappeihin aika mukava pino. Tämän hetkisellä astiastolla ruokkisimme helposti parikymmenhenkisen porukan, kun sekoittelisimme surutta sarjan eri värejä ja kokoja keskenään. Tällaisia tilaisuuksia tosin on harvemmin, mutta astioiden vapaa yhdistely on hauskaa puuhaa, vaikka kattaisi aamiaisastiat ihan vain meille kahdelle.

Jos kotona keskustelumme aihepiirit pyörivät syömisen ympärillä, niin matkoilla ne vasta pyörivätkin. Emme niinkään osta matkoilta tavaraa, vaan matkamuistoina toimivat erilaiset ruokatarvikkeet ja syödyt ateriat, joiden reseptejä sovellamme kotona myös omaan arkiseen käyttöömme. Vaihto-oppilasvuodestani Thaimaassa jäi vahva vaikutus jokapäiväisiin aterioihimme. Tykkään kokkailla aasialaisella twistillä ja miehen bravuurina on taas välimerellinen keittiö. Nämä yhdistettynä pohjoismaiseen ruokakulttuuriin luo pohjan lähes kaikelle, mitä kotikeittiöstämme valmistuu.

Iittala julkaisi hetki sitten Teema-sarjaan uusia osia Teema Tiimi -nimellä. Inspiraation lähteenä uudelle sarjalle on toiminut alkuperäinen, vuonna 1952 lanseerattu Kaj Franckin suunnittelema Teema-kokoelma. Astiaston nimi viittaa sekä klassiseen Teema-sarjaan että suunnitteluprosessiin: Teema Tiimi on luotu yhteistyössä nuorten aasialaisten muotoilijoiden sekä Iittalan suunnittelutiimin kanssa.

Teema Tiimin astiat tuovat modernin, aasialaisen vivahteen kattauksiin ja ne sopivat kauniisti vanhan Teeman kanssa. On mukavaa, että sarjaan on luotu kuitenkin Teemasta sopivasti poiketen täysin uudenlaisia astioita. Keittokulho on juuri oikean kokoinen esimerkiksi vihreän curryn tai nuudelisopan tarjoamiseen. Riisikulhot ja kolmea eri kokoa olevat matalat astiat sekä kalalautasen nimellä kulkeva vati täydentävät aikaisempaa astiastoamme täydellisesti. Vihdoin on juuri oikeanlaiset kipot ja kupit, joista tarjota erilaisia kastikkeita ja lisäkkeitä. Teema Tiimi -sarjasta löytyy myös pyöreälinjainen syvä lautanen, jollaista on tässä taloudessa kaivattu jo pidempään.
Mieheni lapsuudenkodista meille on rantautunut myös vahva iltapalakulttuuri. Iltapala on mieheni mielestä jopa merkittävämpi kuin aamupala. Tässä meidän näkemykset tosin risteävät hieman, vaikka toisaalta minusta syöminen on yleensäkin niin mukavaa puuhaa, että en viitsi ruveta asiasta vääntämään. Arkisin emme juuri ehdi aamiaista yhdessä syömään, joten tästäkin syystä iltapalalla on sitä suurempi merkitys. Iltapala valmistetaan ja nautitaan aina yhdessä.

Iittala on tuonut Teemaan uuden pilkullisen värilasitteen. Duo sinisen nähtyään mieskin innostui astioista. Näissä yhdistyy hänen mielestään vahvasti kaksi hänelle merkityksellistä asiaa: mielikuva siitä täydellisen sinisestä hetkestä, kun päivä taittuu iltaan ja kirkkaalle taivaalle syttyy tuhannet tähdet päivän parhaimpaan ateriaan. Näiltä "nukkumattiastioilta" iltatee ja -leipä maistuvat vielä jotenkin tuhat ja yksi kertaa paremmilta.

Iittalan astiat edustavat minulle vahvaa skandinaavista, modernia muotoilukulttuuria sekä perinteitä. Näiltä samoilta lautasilta on nautittu ateriat jo lapsuudenkodissani. Olen mielestäni harkitseva kuluttaja enkä ole esimerkiksi astiaston suhteen rönsyillyt suuntaan enkä toiseen koko sinä aikana, kun olen omillani asunut. Vanhat Iittalat ovat saaneet seurakseen uusia osia ja jos joku astia on sattunut joskus hajoamaan, on astiastoa voinut täydentää ilman huolta siitä, ettei sitä enää valmisteta. Vaikka jotkut värit ovatkin loppuneet vuosien kuluessa tuotannosta salaisuus pilee siinä, että nämä astiat on suunniteltu niin, että ne ovat aina yhdistettävissä. Vapaasti, rennosti ja täysin sallitusti.

Menovinkki: Iittala & Arabia Muotoilukeskukseen on avattu Iittalan Re-set The Table -näyttely, joka pureutuu mielenkiintoisella ja luovalla otteeella ruokailuun liittyviin yhteiskunnallisiin muutoksiin.

”Hyvä muotoilu vastaa muuttuvan arjen haasteisiin. Globaali kaupungistuminen saa ihmiset arvottamaan sijaintia neliöiden sijaan, sen myötä arjen esineiden on joustettava pienissä tiloissa. Kotiin halutaan vain oleellisia esineitä jotka taipuvat moniin tarpeisiin ja jotka kestävät, sekä laadullisesti että esteettisesti” (Jeremiah Tesolin, Iittalan luova johtaja).

Näyttely on avoinna 23.4.2017 saakka.
SHARE:
Blogger Template Created by pipdig